Täytin 40 vuotta syyskuussa 2018. Mietin kauan mitä hommaisin itselleni lahjaksi, mikä olisi minulle mieluisa ja mistä tykkäisin. Pitihän pyöreitä vuosia nyt jotenkin juhlia. Tuumasin että haluaisin jonkun mielenkiintoisen haasteen lahjaksi. No tätä haastetta ei tarvinnut kauan miettiä. CrossFitissä on yksi juttu mitä olen vältellyt tietoisesti kaikki nämä vuodet ja josta en ole ollut juurikaan kiinnostunut. Se on ollut käsilläkävely ja käsillätasapainoilu. Minua on yksinkertaisesti pelottanut olla käsien varassa, pelkäsin että telon itseäni ja homma tyssää siihen. Pyöreiden vuosien kunniaksi päätin kuitenkin vihdoin ja viimein ottaa härkää sarvista ja opettaa itselleni taidon kävellä käsillä.

Edessäni oli melkoinen haaste, sillä minä olin täysin NOLLA käsilläkävelyssä. Minulla ei ollut lainkaan kontrollia ylösalaisin ollessa. Pystyin kyllä olemaan käsilläseisonnassa seinää vasten ja tekemään siitä punnerruksia, joita tarvitaan CrossFitissä. Mutta ilman tukea ja eteenpäin menoa? Se kuulosti mahdottomalta tehtävältä minun tasapainoaistille ja sen takia erittäin kiehtovalta ajatukselta. Mitä tapahtuisi, jos treenaisin sitä kerrankin oikeasti tavoitteellisesti? Kuinka pian oppisin taidon? Oppisinko sitä ollenkaan? Menisikö siihen viikko? Kuukausi? Kolme kuukautta? Puoli vuotta? Kaksi vuotta? Viisi vuotta? Olin erittäin päättäväinen, nyt jos koskaan olisi se hetki! Päätin että menee siinä sitten niin kauan kuin menee, minä tulen menemään sen tien loppuun saakka ja minä kävelen vielä käsilläni jonain päivänä. Jos siinä menee kaksi vuotta, niin sitten siinä menee kaksi vuotta! Minä olin valmis! Jos kaadun 1000 kertaa, nousen ylös 1001 kertaa ja jatkan! WTF ja What Ever It Takes! 40 vuotias mies. Onneton tasapaino. Järkyttävän kireät hartiat. Taito pyöreä nolla. Kyllä, edessä odotti jännittävä matka. Aloitin projektin syyskuussa 2018.

Koutsi tarvitsee koutsia

Joskus valmentaja tarvitsee myös valmentajan. Halusin keskittyä oikeisiin asioihin enkä oikein luottanut netin tai YouTuben tarjontaan. Joten päätin etsiä valmentajan itselleni. Naantalista ei löytynyt ketään pätevää, joten käännyin Raision Jumppareiden puoleen ja sieltä löytyikin Nina minulle henkilökohtaiseksi valmentajaksi. Koutsini varmisti että treenaan oikeita asioita ja ymmärrän mitä olen tekemässä.

Tein itse ohjelmani ja volyymin, koutsi kävi tarkistuskäynneillä 5-6 viikon välein ja antoi uusia ideoita harjoitteluun. Ensimmäiset kahdeksan viikkoa ei tapahtunut mitään kehitystä tasapainoon. Tein wall walkkeja ja opettelin ponnistamaan seinälle hallitusti. Nautin kuitenkin kovasti haasteesta, oli erittäin mielenkiintoista opetella täysin uutta asiaa ja samalla katsoa miten hommat edistyvät. Samalla aloin vimmatusti etsimään ratkaisua kireisiin hartioihini, minun piti saada liikkuvuuttani oleellisesti paremmaksi projektin myötä.

Harjoittelen lokakuussa 2018 hartioiden asentoa boxin avulla.

Wall walkit alkoivat sujumaan pikkuhiljaa paremmin, joten neljännellä viikolla koutsi käski aloittaa varovasti jalkojen irrotukset seinästä. Aina kun irrotin jalat, tulin välittömästi ryminällä lattiaan. Minä itseasiassa vedin ryminällä lattiaan 4 viikkoa putkeen ilman mitään edistystä. Minun tasapainoaisti oli niin heikko, heti kun irrotin jalat seinästä, tulin samantien ilman mitään kontrollia alas lattiaan. Kaaduin alas selälleni, kyljelleni, päälleni … kaikenlaisia kevätjuhaliikkeitä tuli harrastettua. Mutta aina nousin ylös ja yritin oppia. Ensimmäiset 8 viikkoa oli tätä, josta jälkimmäiset 4 viikkoa teloin itseäni wall walkkien avulla. Hehe. :-) Tässä kohtaa pitää ymmärtää että käsilläkävelyn oppiminen on numeropeliä ja todennäköisyyden kohtaaminen. Tarvitaan hirmuinen määrä toistoja ja sitten jossain kohtaa LOTTO osuu juuri siihen toistoon mitä olet työstämässä ja ihmeitä alkaa tapahtumaan.

Ihme tapahtuu

Marraskuussa 2018 se sitten tapahtui vihdoin ja viimein minulle. Se oli käsilläkävelyni käännekohta. Olin tekemässä jälleen kerran wall walkkia ylös seinälle, menin oikeaan asentoon ja irrotin ensin toisen jalan seinästä ja sen jälkeen toisen jalan. Tein sen samanlailla kuin olin tehnyt jo satoja kertoja siihen saakka. Katsoin lattiasta jo valmiiksi kohdat mihin heitän käteni kun kaadun. Mutta jotain tapahtui. SE tapahtui. Minä en kaatunutkaan. Pysyin käsilläseisonnassa ilman tukea noin 5 sekuntia ja vasta SEN JÄLKEEN tulin ryminällä alas. Tämä oli kaiken käännekohta ja muistan tuon hetken hyvin elävästi edelleen. Makasin salimme lattialla ja tuijotin katossa olevia lamppuja. Aivoni raksuttivat kuumeisesti äskeistä hetkeä. ”Hetkinen?! Mitä äsken tapahtui!?”. Tunsin tuon 5 sekunnin ajan jotain erilaista. Pääsin tasapainoalueelle ensimmäisen kerran elämässäni ja sain sen elintärkeän fiiliksen miltä tuntuu olla juuri oikeassa asennossa juuri oikealla hetkellä. Lotto osui siihen toistoon.

Fiilis oli täysin sama kun tein elämäni ensimmäisen rengas-MuscleUpin. Samanlailla aivoni imi ja rekisteröi informaatiota kehon asennoista sekä rytmistä. Tiesin löytäneeni jotain uutta. Tiesin löytäneeni jotain mitä voisin työstää eteenpäin. Tiesin minkälaisen fiiliksen minun pitäisi saada aikaiseksi AINA käsilläkävelyssä.

Seuraavalla viikolla tein uuden ennätykseni, pysyin ilman tukea 7-8 sekuntia. Olin aloittanut matkani oikeaan suuntaan, LOTTO alkoi lyömään minulle parempia numeroita. Olin intoa täynnä, mutta vielä oltaisiin kaukana itse käsilläkävelystä. Minun taitoni oli niin olematon, joten minun piti rakentaa kaikki perusteista lähtien ja opettaa asiat itselleni kantapään kautta. Tämä on numeropeliä. Toistoja, toistoja ja lisää toistoja. Toiston välissä analysoinnit. Ja sen jälkeen taas lisää toistoja. Fiiliksen hakemista.

Treenasin hurmiossa marraskuun. Joulukuussa 2018 tein seuraavan merkkipaalun. Koutsilta tuli käsky kokeilla tehdä ensimmäiset käsien siirrot wall walkin jälkeen. Tein työtä käskettynä ja lisäsin käsien siirrot treeniohjelmaani. Joulukuussa tein ensimmäiset kaksi siirtoa käsilläni ja tulin ryminällä alas. Mutta minä ”kävelin” käsilläni. Matka oli 15cm, mutta minä kävelin!! Olin liekeissä!

Vuodenvaihteessa 2018-2019 harjoittelen potkua käsilläseisontaan. Paljon parantamisen varaa, asentoni on väärin, käteni ovat miten sattuu, jalkani ovat miten sattuu ja hartiani ovat lysähtäneet alas. Taistelen.

Vuodenvaihteessa kävelin 30cm wall walkin jälkeen, sain tehtyä kolme siirtoa käsilläni! Joskus jopa neljäkin siirtoa. Tammikuussa 2019 kävelin 1.5m käsilläni suoraan ponnistaen käsilläseisontaan. Vauhtini alkoi kiihtymään ja menin joka viikko hirmuista vauhtia eteenpäin. Sain fiiliksen kohdalleen yhä useammin ja useammin. Helmikuun alussa 2019 kävelin 6m käsilläni! Aloin ymmärtämään mistä käsilläkävelyssä on kyse. Pystyin helmikuussa jopa jo korjailemaan asentojani kesken kävelyn ja pystyin pelastamaan kaatumassa olleita suorituksia. Epäonnistuneiden yritysten määrä laski kovaa vauhtia ja onnistuneiden määrä nousi samaa vauhtia. Myös käsillätasapainoilu alkoi pikkuhiljaa sujumaan paremmin ja paremmin.

Tammikuussa 2019 pystyin kävelemään 1.5m. Näet valkoiset viivat lattiassa? Ne olivat minun merkit. Sahasin tätä väliä monta, monta kertaa. Pikkuhiljaa siirsin viivoja kauemmaksi toisistaan.

Lopputavoitteena tässä projektissa oli kävellä juhannuksena 2019 salimme seinästä seinään, mutta minä tykitin sen tavoitteen täyteen jo 18.2.2019. Kävelin matkan helposti ja ilman kaatumista. Nyt voin ylpeänä sanoa, että minä osaan kävellä käsilläni. Kiitos tästä kuuluu koutsilleni sekä myös 40-vuotiaalle itselleni. Mutta nälkä kasvaa syödessä. Lisäsin haastetta sen verran, että nyt pyrin kävelemään käsilläni salimme pihalla olevan ”rännivälin” tai jos oikein hyvin kulkee niin asvaltikentän päästä päähän. Ränniväli taitaa olla noin 15m ja asvalttikenttä on puolestaan jäätävät 50m. Tätä testailen kun kelit paranevat ja pääsen ulos harjoittelemaan.

Tällä hetkellä koen että CrossFit-urani viimeinen etappi on nyt saavutettu ja voin sanoa, että ympyrä on sulkeutunut kohdaltani. Tällä hetkellä osaan jonkin verran kaikkea mikä liittyy tähän lajiin. Osan jutuista osaan todella hyvin ja osan jutuista välttävästi, mutta osaan kuitenkin. Käsilläkävelyni on vähän sama kuin tuplahyppyni narulla, ei se kaunista ole mutta toimii minulle.

Haluan sanoa että 6 kuukaudessa voi oppia näinkin vaikean taidon, jos siihen vain panostaa riittävästi ja on valmis oppimaan uutta. Minä en pelännyt olla aloittelija enkä pelännyt myöntää sitä itselleni. Minä panostin tähän, koska halusin oppia sen. Minä en antanut tekosyitä itselleni. Jos en osannut jotain, minä opettelin sen. Minä treenasin kolme kertaa viikossa, yleensä ma, ke ja pe. Aika usein olinkin samaan aikaan hallillamme kuin PRO-voimaryhmämme harjoittelemassa Kimmon komennuksessa.

Tein jokaisella kerralla 30min liikkuvuusharjoittelua ja itse taidon opetteluun käytin 20min. Hartioideni liikkuvuus parani huomattavasti projektin aikana, löysin myös siihen toimivat niksit itselleni. Tällä määrällä vietiin 6 kuukaudessa täysin aloittelija käsilläkävelyn ihmeelliseen maailmaan. Toistoja. Toistoja. Ja lisää toistoja. Se on tämän taidon salaisuus.

Tästä rohkaistuneena, haluan viedä opittua taitoa myös eteenpäin taistelijoillemme tämän kevään aikana. Tästä lisää CrossFit Naantalin sekä Ruokatauon taistelijoille maalis-huhtikuun vaihteessa.

Uusi maailma aukeaa ylösalaisin!

XOXO,

Markku