Terve!

Kesäkuun onnistujana kerron tällä kertaa oman tarinani täysin kaunistelematta. Siitä tuli tasan kolme vuotta 19.6.2016 kun aloitin oman elämäni suurimman muutoksen. Tämä kirjoitus tulee sisältämään paidattomia ja ei niin edustavia kuvia, jotka kuitenkin mielestäni auttavat kertomaan tarinaani. Jos tämä siis jo näin alkuvaiheilla aiheuttaa sinussa pahennusta, älä lue pidemmälle.

No ilmeisesti päätit jatkaa lukemista, hienoa! 🙂 Näin kesäkuussa oli täydellinen hetki kertoa oma tarinani teille. Kun olen käynyt yrityksissä, seuroissa ja erinäisissä tapahtumissa puhumassa ihmisille terveellisistä elämäntavoista ja kamppailusta ylipainoa vastaan, olen yllättävänkin usein kuullut lauseen ” Noh, mutta helppoahan se sun on puhua näistä, kun olet hoikka”. Asiat eivät ole olleet aina näin.

kesäkunto

Mistä kaikki alkoi

Nuoruusvuoteni aina alle 20-vuotiaaksi asti olin normaalipainoinen ja joku voisi jopa sanoa, että olin atleettinenkin. Urheilin paljon: kuntosalia, sählyä ja karatea.  Kaikki kuitenkin alkoi muuttua, kun lukion jälkeen 2002 muutin Tampereelle opiskelemaan Teknilliseen Yliopistoon. Samoihin aikoihin kärsin myös järkyttävistä päänsäryistä ja selkäkivuista. Nämä kivut seurasivat minua lähes 10 vuoden ajan. Syytä niihin ei ikinä löydetty. Ja, voin sanoa, että syitä etsittiin. Iso kiitos siitä rakkaille vanhemmilleni, jotka antoivat kaikkensa näihin etsintöihin.

Teekkarielämä yhdistettynä aina läsnäolevaan kipuun ei ollut hyvä yhdistelmä minulle. Alkoholi astui kuvioon sellaisella määrällä, että sitä määrää on hyvin vaikea edes tässä kertoa. Se oli ainoa keinoni turruttaa kipu pois, särkylääkkeet eivät juurikaan auttaneet. Tästä se alamäki alkoi.

Ruisrock 2004

Ruisrock 2004

Vuodet vierivät, urheilu väheni, opiskelutahti hidastui ja alkoholin määrä nousi.  Elämäntavat olivat siis hyvin epäterveelliset. Näin ollen kehonpainokin nousi aikamoiseen tahtiin. Söin eineksiä, vaaleata leipää, pastaa, leivoksia, muita makeita herkkuja, join limsaa ja tietty olutta. Muistan kuinka peilikuva vitutti, olin hyvin väsynyt kaiken aikaa ja tiesin kyllä että elän vääränlaisesti. Aika ei ollut silloin vielä kypsä muutokselle. Tämän entisen elämäni viimeiset vuodet eivät enää olleet kovin iloisia, alkoholi oli ottanut vahvan otteen eikä juominen edes enää ollut hauskaakaan. Tähän lopulliseen pohjakosketukseen oli vaikuttanut myös isäni menehtyminen. Koitin toki aina välillä vähän urheillakin, mutta eipä mennyt kauaakaan, kun alkoholi vei voiton ja urheileminen poistui kuvioista. Selkäkivut aiheuttivat myös harmia.

Uusivuosi 2006

Uusivuosi 2006

Mutta sitten kaikki muuttui

19.6.2013 kaikki muuttui. Muistan sen tunteen vieläkin, siinä aamussa oli jotain erilaista. Olin nukkunut yöllä todella huonosti ja jotenkin jokin oli muuttunut sisälläni. Sinä aamuna kun heräämisen jälkeen katsoin peiliin, ajattelin mielessäni ”Ei helvetti millaiseen kuntoon sä oot päästäny itses, nyt riitti!”. Tein päätöksen muuttaa elämäntavat lopullisesti. En aikonut aloittaa elämäni ensimmäistä laihdutuskuuria tai mitään kesäkiristelyä, vaan totaalisen elämäntapamuutoksen. Otin jätesäkin siivouskomerosta, keräsin siihen kaiken epäterveellisen kaapeistani ja vein säkin roskikseen. Alkoholit kaadoin viemäristä alas. Tämän jälkeen lähdin kauppaan ja voin sanoa, että sieltä tuli matkaan hiukan erilaiset ostokset kuin aiemmilla kerroilla. 🙂 Tiesin myös tässä vaiheessa, että veljeni oli avaamassa Naantaliin CrossFit salia syyskuussa, joten minulla oli noin kolme kuukautta aikaa totuutella kroppaani uudenlaiseen ruokavalioon ennen kuin liikunta varsinaisesti alkaisi. Alkoi uuden opettelu. Keittiö tutuksi, eikä enää vaan mikrossa einesten lämmittelyä. Motivaationi oli kuitenkin todella korkea ja opettelin kaikkea innoissani. Kiertelin ja tutkiskelin ruokakauppojen vihannesosastoa ”Aijaa, täällä on muutakin kuin kurkkua ja tomaattia?!” :), ”Mitä ihmettä tuo on, ei muuta kuin kokeillaan?!”. Ensimmäisen päivän jälkeen olin hurmiossa ja koukussa uuteen elämäntyyliini.

kesä 2013

Kesä 2013

En asettanut varsinaisesti mitään tiukkaa tavoitetta tai vaatimusta painonpudotukseeni. Kyseessä oli elämäntapamuutos, jolla pyrin hakemaan hyvää vointia. Toki minulla oli ensimmäisenä pienimuotoisena tavoitteena, että painoni olisi kaksinumeroinen luku. Muistan tuumineeni, että jos painonpudotus alkaa hyvin rullata niin minun lopullinen haaveeni olisi, että saavuttaisin jonain päivänä 85kg. Lähtöpainoni 19.6.2013 oli 117kg.

Olin saanut vinkkejä veljeltäni terveelliseen ruokavalioon, mutta alusta asti halusin myös ymmärtää ja tehdä päätökset itse. Luin hirmuiset määrät kirjoja, blogeja ynnä muuta mahdollista liittyen terveelliseen syömiseen. Näillä ohjeilla lähdin projektiani viemään eteenpäin. Ratkaisu oli paljon kasviksia, vihanneksia ja marjoja. Näiden määrään kiinnitin todella paljon huomiota. Sen jälkeen lautaselle tulivat proteiinilähteet (liha, kala, kana, kananmunat, heraproteiini). Rasvojen käyttöä lisäsin aiempaan. Oliiviöljyä, avokadoa, pähkinöitä, siemeniä, voita ja kookosöljyä. Hiilihydraattien määrää rajoitin aiempaan verrattuna rajusti ja vielä määrää enemmän kiinnitin huomiota hiilihydraattilähteisiin. Valitsin lähteiksi bataattia ja hedelmiä sekä välillä riisiä.

Kuinka projekti eteni?

Ensimmäinen vuosi meni todella mainiosti. Olo parani lähestulkoon päivä päivältä ja paino tuli koko ajan tasaiseen tahtiin alaspäin. Syyskuussa 2013 alkanut CrossFit puski myös lisää vettä myllyyn ja kroppakin alkoi pikkuhiljaa muuttua läskistä ja pehmeästä vähemmän läskiksi ja pehmeäksi. 🙂 Ensimmäisen vuoden aikana painoa tippui aika pitkälti 30 kiloa ja saavutin kesällä 2014 haaveeni 85kg. Se tunne oli aivan mieletön. Olin muuttanut kaiken, tehnyt töitä haaveeni eteen ja onnistunut siinä.

elämäntapamuutos

Treeniä 2014

Seuraavan vuoden aikana tein sitten virheitä. Okei, olin saavuttanut haaveeni, mutta halusin lisää. Tässä vaiheessa seurasin lukuisia ns. terveysalanguruja, joiden neuvoja lähdin kokeilemaan alhaisemman rasvaprosentin tavoittelussa. Kokeilin paastotreenailua, liian alhaista hiilihydraatinsaantia yhdistettynä CrossFittiin sekä Bulletproofkahvia näin muutamia mainitakseni. Koko vuosi meni melkein erinäisiä hifistelyjuttuja kokeillessa. CrossFitin parissa sain edelleen kehitykseni etenemään ja painoakin tuli pikkuisen alaspäin, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna liian monena päivänä ei ollut niin hyvä olo kuin se olisi voinut olla. 2014 syksyllä sain myös vihdoin ja viimein selityksen minua pitkään vaivanneisiin selkäkipuihin . Minulla diagnosoitiin selkärankareuma. Se oli pysäyttävä hetki. En edes uskalla ajatella minkälaiseen syöksykierteeseen kyseinen diagnoosi olisi ajanut minut entisessä elämässäni.

Päätin, että suren tilannetta muutaman päivän ajan jonka jälkeen elämä jatkuu. Ei ollut kuitenkaan mitään takeita siitä, että kuinka pahaksi sairaus kehittyisi seuraavien vuosien aikana ja pystyisinkö enää jatkamaan rakastamaani CrossFittia missään muodossa. Alkuasetelma oli surullinen, kivut olivat vieneet minulta syksyllä jopa kävelykyvn pois. Jokainen askel sattui niin paljon, että kävelemisestä ei tullut mitään saatika mistään muusta liikunnasta. Luovuttaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään eikä terveellisistä elämäntavoista luopuminen. Pahimpiin kipuihin sain apua lääkityksestä. Tämän lisäksi muokkasin ruokavaliotani reumaystävällisemmäksi ja otin käyttöön muutamat lisäravinteet.

Näiden muutosten avulla pääsin siihen tulokseen, että minun ei tarvitse syödä lääkkeitä säännöllisesti ja pystyn urheilemaan lähestulkoon normaalisti ilman kipuja. Muistan vielä kun kävelin tauon jälkeen takaisin salille ja kuinka lämpimästi treenikaverit ottivat vastaan. Annoin jälleen kerran kaikkeni päivän treenissä ja muistan, että kotiin palattuani taisi siinä pieni ilon kyynnelkin vierähtää. 🙂 Siinä kohtaa tiesin, että olin voittanut selkäsairauteni, enkä tulisi häviämään taisteluani sen kanssa.

2015 kesällä olin jo vuoden verran opiskellut Suomen Terveysopisto Saluksessa ja olin kouluttamassa itseäni uuteen ammattiin, ravintoneuvojaksi. Oma elämäntapamuutokseni oli siis kaiken lisäksi tuonut ammatinvaihdon itselleni. Halusin opastaa ja auttaa muita ihmisiä, jotka olivat samanlaisessa tilanteessa kuin minä olin ollut. 2015 alkukesästä olin myös ruokavalioni kanssa palannut ns. back-to-basics. Olin siis lopettanut kaiken hifistelyn ja hienosäätämisen. Tämän seurauksena elämäntapamuutokseni kolmannen vuoden aikana saavutinkin koko aikuisikäni kovimman fyysisen kunnon: 78kg ja rasvaprosentti jotain 13- 16 luokkaa. Yhteensä olin pudottanut -40kg!

Tasan 32v. 9.11.2015

Tasan 32v. 9.11.2015

Mitä tämä kaikki on vaatinut?

Melkein aina kun kerron omasta muutoksestani, ensimmäisten kysymysten joukossa on: ”Nautiskeletko sä nykyään mitään koskaan?”, ”Syötkö ollenkaan herkkuja?”, ”Pelkäätkö että lihoat menetetyt painot takaisin?”, ”Onko ollut helppoa?”. Näistä varsinkin tuo ensimmäinen kysymys hämmentää minua joka kerta, koska viimeiset kolme vuotta olen nautiskellut joka päivä aterioitani. Ainakin omasta mielestäni syömäni safkat ovat olleet hyvänmakuisia. Eihän sellaisesta mitään tulekkaan, jos syömäsi ruoka maistuu liian usein ikävältä ja pahalta. Siihen se projekti tulee hyvin äkkiä loppumaan. Eikös bataattiranskalaiset, itse tehty tulinen jauhelihakastike ja uunijuurekset kuulosta sinustakin aika hyvältä? No, niin minunkin mielestä. Kyseinen kokonaisuus valmistuu aika usein omassa keittiössäni.

Kyllä, olen projektini alusta asti syönyt tasaisin väliajoin herkkujakin. En viikoittain kuten moni muu suomalainen, mutta ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Olen lähinnä mennyt fiiliksen mukaan. Minulla on toiminut erittäin hyvin niin kutsuttu mättöpäivä. Kyseisen päivän aikana syön kaikkea mitä minulla sattuu tekemään mieli. Useasti tämä on ollut pizzaa, hampurilaisia, pullaa, limsaa ja Geishaa. Kyseisen päivän jälkeen pärjääkin sitten taas kuukauden pari ilman mitään ns. herkkuja. Sitten vastaus viimeiseen kysymykseen. Ei minulla varsinaisesti mitään pelkoa ole. Nykyään katselen ehkä kerran kuukaudessa, mikä painoni on enkä ota siitä mitään stressiä. Jos tulee aikajaksoja jolloin urheilen vähemmän, silloin katson vähän tarkemmin mitä syön. Jos urheilen todella paljon, silloin syön vapautuneemmin.

Helppoa? Minulla paino tippui tasaiseen tahtiin, eikä siinä ollut mitään ongelmia. Onhan tämä projekti toki vaatinut aikamoisia tuntimääriä keittiössä oleskelua. Keittiöstä se painonhallinta lähtee. Mielelläni nykyään teenkin ruokani itse, mutta on se myös luksusta välillä jos pääsee valmiiseen pöytään. Omaan elämäntapamuutokseen on myös kuulunut tuo liikunta, CrossFit. Alkuun kävin maltillisesti sen 3 kertaa viikossa. Nykyään käyn 5 – 6 kertaa viikossa. Se on paljon. Hikeä, verta ja tuskaahan se on toki vaatinut, mutta myös antanut uskomattomia fiiliksiä, onnistumisen tunteita, omien äärirajojen hakua ja itsensä ylittämistä. Paljon olen urheilulle antanut ja vielä enemmän se on antanut takaisin. Kiitos tästä kuuluu veljeni omistamalle Crossfit Naantalille ja sen mahtaville asiakkaille, joiden kanssa minulla on ollut suuri ilo ja kunnia taistella salillamme. Terveiset teille kaikille, jotka satutte tätä lukemaan! 🙂

Hetkeäkään en viimeisestä kolmesta vuodesta vaihtaisi pois. En ole ikinä katunut muutostani, vaan olen siitä ylpeä.

Mitä tästä eteenpäin?

Kuten alun perin sanoin, tässä ei ollut kyse mistään laihdutuskuurista, vaan elämäntapamuutoksesta. Se elämäntapamuutos jatkuu yhä edelleen. Näin 32-vuotiaana olen saavuttanut elämäni kovimman fyysisen kunnon ja pyrkimykseni on jatkaa sen parantamista niin kauan kuin se tuntuu hyvältä. Ei kuitenkaan missään nimessä väkisin. Jonain päivänä se oma huipputaso saavutetaan ja sen jälkeen siitä koitetaan pitää kiinni, kunnes väistämättä kunnon suhteen alkaa se rauhallinen alamäki. Se on elämää se, ei turhia paineita siitä. Nykyään kiinnitän myös paljon enemmän huomiota rentoutumiseen sekä stressin poistoon. Pyrin mahdollisimman paljon tuomaan ja pitämään elämässäni asioita, jotka tuovat iloa ja hyvää fiilistä.

Kesä 2016

Kesä 2016

Tässä tämä minun tarinani rupeaa olemaan. Kiitos, että sain sen sinulle kertoa. Tämän tarinan saa ehdottomasti jakaa eteenpäin ja kertoa siitä kenties jollekin sinun läheiselle, joka taistelee samanlaisten asioiden parissa kuin minä aikoinaan. Ehkä tämä minun tarinani motivoi tai auttaa häntä siirtymään prosessissaan seuraavalle askeleelle. Tähän loppuun vielä minun ohjenuorat, joita olen noudattanut muutokseni aikana:

  • Tee ITSE päätös muuttaa asiat. Katso peiliin ja tee päätös! Suomalainen kun lupaa jotain, se pidetään.
  • EI selityksiä: ”Kyllä mää muuten, mutta…”, ”Voisin muuten, mutta mulla on tässä kaikennäköistä…”, ”En mää nyt kerkiä, kun…”, ”En mää kerkiä ruokaa laittaa, kun pitää sitä, tätä ja tota tehdä…”. Asiat tärkeysjärjestykseen. Kun pidät itsestäsi huolta, jaksat muillakin elämänalueilla paljon paremmin. Kaikkiin kissanristiäisiin ei myöskään välttämättä tarvitse mennä ja sitä tarjolla olevaa kakkua ei tarvitse kauhoa kaksin käsin. Nouse ylös sieltä sohvalta edes pienelle kävelylle. Minä olen treenannut CrossFittia jopa toinen jalka kipsissä. EI selityksiä.
  • LÄHIMMÄISTEN tuki ja turva. Taustajoukkojen voima ja tuki on korvaamaton. Valjasta heidät auttamaan sinua projektissasi!
  • HAE apua. Jos et tiedä mitä tehdä, hae apua. Palkkaa personal traineri. Palkkaa ravintovalmenteja. Me teemme näitä molempia työksemme. Me pystymme auttamaan.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin oikein hyvää kesänjatkoa sekä iloista juhannusta kaikille. Kimmo

PS. Tuosta alta saat meidän rasvanpoltto-oppaan. Lataa se itsellesi ja laita oma elämäntapamuutoksesi käyntiin. Saat sen täysin ILMAISEKSI. Se on meidän tapa auttaa sinua!

personal trainer

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

125 Shares