Biggest_Loser_logoLueskelin juuri New York Timesin artikkelin amerikkalaisten suositusta painonpudotussarjasta ”The Biggest Loser”. Tätä sarjaahan on näytetty myös täällä meillä Suomessa. Kyseisessä sarjassa todella pahasta ylipainosta kärsivät ihmiset laitetaan yli-inhimiselle rääkille, jossa heidät pistetään liikunnalla kuluttamaan hirmuiset kalorimäärät ja samaan aikaan näännytetään olemattomalla ravinnolla. Tuloksena saadaan hirmuisia painonpudotuslukemia, mutta millä hinnalla terveyden kannalta?

Kyseisessä artikkelissa on tuotu esille kahdeksannen tuotantokauden osallistujien nykytilanne kuusi vuotta kilpailun jälkeen. Lopputuloksena suurin osa on lihonut takaisin menetetyt kilot ja muutamassa tapauksessa vielä vähän korkojen kera. Tämä ei varmastikaan kuulosta kovinkaan utopiselta ihan perus suomalaisen painonpudottajankaan korvaan. Jutussa kerrotaan kuinka tutkijat ovat ihmeissään siitä kuinka uskomaton kyky meidän elimistöillä on vastustaa pysyvää painonpudotusta ja kuinka halukkaasti kehomme haluaisi palauttaa painon sinne lähtötilanteeseen.

Aina kun laihdkoiranukkuuutetaan on väistämätöntä, että meidän niin kutsuttu perusaineenvaihdunta hidastuu teoreettisesta normiarvostaan. Perusaineenvaihdunta on se energiamäärä, joka tarvitaan elimistömme perustoimintoihin: solut jakaantuvat, sydän pumppaa verta, keuhkot toimittavat happea jne. Jos heräisit aamulla ja löhöisit koko päivän sängyssä tekemättä mitään, silloin elimistösi kuluttaisi tuon edellä mainitun perusaineenvaihdunnan verran energiaa. Kuten artikkelissakin todetaan, tutkijat tiesivät jo entuudestaan että kyseinen energiamäärä tulee laskemaan laihduttaessa. Shokkina heille tulikin se, että kyseinen arvo ei seuraavien vuosien aikana palautunutkaan enää normaaliarvoihin.

Tässä kohtaa ollaan niin tutun asian äärellä. Olen monet, monet kerrat selittänyt asiakkaalleni mistä mahdollisesti johtuu heidän pysähtynyt painonpudotuksensa. Esimerkiksi 40 vuotias, 170 cm pitkä nainen, joka painaa 80kg olisi hänen laskennallinen teoreettinen perusaineenvaihdunta noin 1500 kcal. Vuosien varrella hän on kuitenkin käynyt lävitse jos minkälaisia dieettejä: ateriankorvikkeita, kaalidieetteja, karppausta ja tyyliin ”ei vaan syö mitään ja urheilee hirmuisesti”, näiden seurauksena hänen aineenvaihduntansa onkin laskenut 1000 kcal tasolle. Vaikka asiakas ei syö juuri mitään ja liikkuu todella paljon, paino ei välttämättä hievahdakkaan alaspäin.

Timesin jutusta löydät kaavion johon osallistujien perusaineenvaihduntaa oli kartoitettu kilpailun aikana ja sen jälkeen. Hurjimmassa tapauksessa kohdehenkilön (Danny Cahill) aineenvaihdunta oli 800 kcal VÄHEMMÄN verrattuna hänen raameillaan varustettuun mieshenkilöön, joka ei ole tuhonnut aineenvaihduntaansa järjettömällä laihdutuksella. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että Dannyn pitää päivittäin jättää yksi ateria ja kenties yksi välipala kokonaan väliin mikäli hän haluaa säilyttää painonsa. Painonpudotus hänen tapauksessa vaatisi vielä enemmän kiristelyä ruokavaliosta. Samaan aikaan hänen elimistö yrittää kaikin mahdollisin keinoin (=nostamalla makean- ja suolasenhimoa) saada hänet syömään enemmän. Eipä ole ihmekään jos painonlisäys on väistämätöntä.

donitsiKamppailua jota tapahtuu järjettömien laihdutuskuurien aikana voisi kuvailla köydenvetokilpailuksi elimistön kanssa. Mitä kovempaa vedät köydestä (eli vähennät syömistä ja lisäät liikuntaa), sitä kovempaa elimistösi vetää vastakkaiseen suuntaan (hidastaa aineenvaihduntaa ja nostaa näläntunnetta). Näin ollen ainoa keino palautua ja/tai välttyä tällaiselta kilpailuasetelmalta on päästää irti köydestä.  Ei enää pussikeittodieettejä, alle 1000kcal vuorokautista syömistä, ei  enää lukemattomia juoksukilometrejä, vaan maltillista, systemaattista ja kärsivällistä painonhallintaa  syömällä riittävästi ravinnerikkaita ruoka-aineita. Ravitsemuksen tueksi maltillisissa määrin liikuntaa kuten kävelyä ja raskaiden painojen nostelua sekä lyhkäsiä intensiivisiä sykettä nostattavia cardio-treenejä. Näin köydenvetokilpailua ei pääse syntymään elimistön kanssa ja saavutetaan elämäntapamuutos, joka tuottaa sivutuotteena hyvinvointia sekä painonhallintaa.

 

Mutta ei tässä vielä kaikki ongelmat

Vastaanotollani kyselen aina asiakkailtani kärsivätkö  he energiavajauksesta, onko heillä jatkuvasti nälkä tai tuntevatko he ruoka-ainehimoja. Nämä kolme kertovat paljon henkilön hormonaalisesta tilasta laihdutuksen aikana. Yksi merkittävin näitä säätelevä hormoni on leptiini, se kertoo meidän aivoille onko varastossa vielä rasvakudosta eli voidaanko vähentää näläntunnetta ja purkaa varastoa. Tai se voi kertoa onko rasvakudos vähissä ja pitääkö kasvattaa nälkää jotta saadaan lisää varastoitavaa. Alhainen leptiinitaso johtaa varastoimiseen ja korkea purkamiseen. Kalorien ja erityisesti hiilihydraattien rajoittaminen aiheuttaa aina leptiinitasojen laskun. The Biggest Loser -sarjan kokelailla oli myös leptiiniarvoja tutkittu. Artikkelissa todetaankin, että ”kauden lopussa leptiiniarvot olivat olemattomat”.  Leptiini siis säätelee näläntunnetta, kertoo mitä rasvakudokselle pitäisi tehdä, mutta sillä on myös vaikutusta näiden lisäksi kilpirauhasen ja lisämunuaisen toimintaan. Nämä elimet taas tominnallaan säätelevät hyvin voimakkaasti meidän yleistä jaksamista sekä aineenvaihdunnan toimivuutta. Eipä siis ole ihme, että ohjelman loputtua kilpailijat kertoivat olevansa aivan loppuun palaneita, heidän elimistönsä oli aivan raunioina ja hirmuiset ruoka-ainehimot olivat todellinen riesa. Seurauksena kuusi vuotta lihoamista eikä heidän elimistö ollut sittenkään vielä palautunut.

 

Mitä käytännön tietoa tällä kaikella sitten on?

Kyllä, kyseisen ohjelman painonpudottajat olivat sieltä aivan ääripäästä, mutta samat ilmiöt tapahtuvat aina kun painoa tiputetaan. Mikäli laihdutustapa muistuttaa liikaa ominaisuuksiltaan kyseisen ohjelman mentaliteettia, seurauksena ovat samat asiat: aineenvaihduntasi ja sitä säätelevät hormonitasot tipahtavat olemattomiin lukemiin, energiat ovat vähissä, hirmuiset ruoka-ainehimot, jatkuva piinaava näläntunne ja tulevaisuudessa painonhallintasi tulee olemaan entistä vaikeampaa. Kun olet kohdellut kaltoin elimistöäsi, menee siinä aikaa ennen kuin se sieltä palautuu ja alkaa toimia normaalilla tavalla. Pyri siis välttämään ajatusmaailma ”Nyt ja Heti ja Kaikki Minulle” ja suosi mielummin, malttia ja kärsivällisyyttä.

 

 

Tallenna

19 Shares