laihaläskiPainonhallinnassa aivan liian usein tuijotetaan vaa’an lukemaa ja sitä yritetään saada alaspäin hinnalla millä hyvänsä. Kaikki pitää tapahtua kauheella kiireellä. Nämä laihduttajat ovat usein ajattelumaailmaltaan: ”Nyt, Heti ja Kaikki Minulle”, jolloin olisi hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä kuinka tulisi edetä. Rasvanpoltto ja painonpudotus voivat olla kaksi hyvin eri asiaa. Voi olla, että lukema vaa’alla laskee, olet onnistunut polttamaan kaloreita ja pudottamaan painoa. Laskenut paino ei kuitenkaan välttämättä ole sieltä peffan ympäriltä tai vatsan rasvakudoksista, vaan se voi olla peräisin lihaksistosta, tyhjenevästä suolesta tai nesteiden poistumisesta. Tämä tuskin on ollut kyseisen laihduttajan tarkoitus – polttaa pois lihaksistoaan, jolloin väistämättä lopputuloksena syntyy niin kutsuttu laihaläski. Alkuun lähdettiin pulleasta ja pehmeästä ulkonäöstä,  lopputuloksena ollaan pikkuisen vähemmän pullea ja pehmeä. Jos karistetut kilot lähtisivät rasvanpolton kautta, silloin ulkonäkö olisi jotain aivan muuta – atleettisempi.

No miksi tähän lopputulokseen niin harmittavan usein päädytään? Se johtuu yleisestä vallitsevasta käsityksestä siitä kuinka painoa pitäisi hallita: syö vähemmän, liiku enemmän! Tarkemmin sanottuna ongelma johtuu siitä, että kaikilla ei ole malttia tai riittävää ymmärrystä mitä kyseisellä ohjeella tarkoitetaan. Tyypillisesti alun alkaen kehnosta ruokavaliosta karsitaan entisestään ruoka-aineita pois ja samalla aloitetaan liikkumaan todella paljon. Kehnolla ruokavaliolla tarkoitan aika tyypillistä suomalaisen ruokavaliota, joka on ensinnäkin hyvin kaukana virallisista ravitsemussuosituksista.

Tyypillinen suomalainen syö näitä:

  • liikaa välipaloja (leipää tai jotain muuta sokeripitoista) eikä selviä ateriakokonaisuuksia
  • hyvin vähän ja yksipuolisesti kasviksia (tomaatti, kurkku, salaatti sekä yksi ja sama hedelmä = banaani)
  • liikaa huonolaatuisia lihajalosteita
  • eineksiä ynnä muuta pikaruokaa
  • valkojauhotuotteita ynnä muita herkkuja

Tällainen on se tyypillinen lähtökohta ja ruokavalio, josta lähdetään liikkeelle ja johon yritetään tehdä ominpäin korjausliikkeet. Usesti nämä korjausliikkeet tarkoittavat, että pyritään jättämään herkut ja kenties lihajalosteet vähemmälle, tilalle otetaan hyvin tyypillisesti rasvattomia rahkoja ja jogurtteja. Monissa tapauksissa jätetään kokonaisia aterioita väliin, kuten aamiainen, koska halutaan vähentää saatavaa energiamäärää. Tästä seuraa, että osalla laihduttajista vuorokauden energiansaanti tipahtaa hälyttävän alhaiseksi, jopa alle 1000 kcal. Kyseistä määrää voidaan jo kutsua elimistön näännyttämiseksi.

Lopputulos on ruokavalio, joka on ravinneköyhä ja energiamäärältään aivan liian alhainen. Tämä olisi jo yksistään riittävä sotkemaan laihduttajan aineenvaihdunnan, mutta hyvin tyypillisesti muutos ei jää tähän, vaan päälle tulee vielä se hetki sitten aloitettu kova liikunta. Lähdetään 3-5 kertaa viikossa urheilemaan kovalla aktiiviurheilijan tahdilla, kaikkihan sen tietää mitä se tekee painonpudotusta haluavalle Matti Meikäläiselle. Se on tie ongelmiin. Useasti osa liikunnasta on vielä juoksemista, joka suurissa määrissä toteutettuna ei ole toimiva ratkaisu painonhallintaan. Se kuluttaa helpolla liikaa energiaa ja täten nostaa entisestään näläntunnetta sekä ruoka-ainehimoja kaikkea roskaa kohden jos ruokavalio ei ole kunnossa. En ole juoksua vastaan missään nimessä, mutta painonpudottajalle se ei ole välttämättä hyvä liikuntamuoto. Hätäisimmät laihduttajat käyvät sitten vielä osan näistä liikuntaharjoitteista tekemässä aamuisin tyhjällä vatsalla. Aineenvaihdunnallinen katastrofi on valmis.

Alkuun edellä kuvattu metodi varmaan tuottaakin jonkinnäköistä tulosta. Paino vaa’alla tippuu ja voi sieltä vähän rasvakudostakin lähteä, mikä riippuu siitä kuinka hullunkurisesta ratkaisusta on kyse. Pahimmasta päästä on esimerkiksi jokin kaalikuuri yhdistettynä päivittäisiin pitkiin juoksulenkkeihin. Nämä pikadieetit loppuvat yleensä hyvin nopeasti. 1-2 viikon päästä elimistö protestoi jo niin voimakkaasti vastaan, että kuuri loppuu siihen.

Ongelmiksi useasti nousevat itse dieetin järjettömyys, eihän kukaan voi pelkkää kaalia syödä loppuelämää tai pelkkää rahkaa! Eihän? Näläntunne ja ruoka-ainehimot nousevat häiritseviksi, ne ovat jatkuvasti läsnä aamusta iltaan. Tällöin dieetin jatkuvuus on vain ja ainoastaan kiinni mielenlujuudesta, jonka resurssit eivät ole loputtomat. Yleinen energisyys alkaa laskea tällaisen projektin aikana, minkä seurauksena liikunta alkaa maistua puulta. Palautuminen urheilusta hidastuu, kehittyminen pysähtyy ja viimeistään tässä vaiheessa motivaatio lopahtaa. Projekti loppuu.

roskaruokaTämän jälkeen tapahtuu usein se hyvin tyypillinen ääripäästä ääripäähän heilahdus. Alkaa ylensyönti ja liikunta tipahtaa totaalisesti pois kuvioista. Kun elimistö vihdoinkin näännyttämisen/laihdutuskuurin jälkeen saa ruokaa, se ottaa sitä vastaan isolla ruokahalulla ja reippaasti yli omien tarpeidensa, kaikki varastoidaan äärimmäisen tehokkaasti rasvakudokseksi. Elimistöllä voisi sanoa olevan pelko siitä, että kohta se kaheli taas lähtee uudelleen tekemään jotain vastaavanlaista! Joten elimistö pyrkii varastoimaan mahdollisimman paljon energiaa varastoihin, jotta selviytyminen olisi paremmin turvattu. Laihdutuskuurien valitettavan usein toistuva lopputulos on se, että ollaan huonommassa jamassa kuin alun alkaen. Kuurin aikana muutama kilo lähtee painoa pois, josta iso osa on lihaksistosta. Kuurin loputtua tapahtuva mässäily aiheuttaa painon nousun alkutilannetta huonommaksi. Kuurin aikana olo on ollut surkea, laihduttaja kokee epäonnistuneensa ja itsetunto laskee entisestään kun peilistä katsoo alkutilannetta pulleampi heijastus.

Vaaka huutaaTästä kuluu tietyn mittainen ajanjakso, jolloin ei ajatella syömistä eikä omaa painoa, elämä rullaa eteenpäin. Mutta sitten tulee se päivä esimerkiksi kesäloman jälkeen, jolloin palataan töihin ja vedetään työvaatteet ensimmäistä kertaa päälle ja huomataan etteivät ne mahdukkaan enää päälle! Tästä sisuuntuneena lähdetään kokeilemaan seuraavaa laihdutuskuuria. Valitettavasti tämän seuraavankin laihdutuskuurin metodi on samankaltainen, jolloin lopputulos on vain toisto aiemmista kerroista. Paino jojoilee ylös ja alas laihdutuskuurien kanssa samaa tahtia, mutta pitkällä aikavälillä painokäyrä nousee kuitenkin tasaiseen tahtiin ylöspäin.  Surullista. Kuulostaako tutulle?

Kun lähdetään laihduttamaan vain ja ainoastaan ajatellen kaloreita, käy helposti edellä kuvatusti. Kyllä, rasvanpoltossa vaaditaan että energiaa saadaan vähemmän kuin kulutetaan, mutta se ei ole ainoa asia joka merkitsee. Yhtä merkitsevää on se, että ylläpidetään hormonaalinen tasapaino. Hormoneita voidaan kuvailla viestinkuljettajiksi, jotka käskevät elimistöä polttamaan tai varastoimaan rasvaa, ne pitävät kylläisenä tai nostattavat näläntunnetta, ne hillitsevät tai nostattavat ruoka-ainehimoja, ne ylläpitävät hyvää energiatasoa tai saavat tuntemaan väsymystä. Hormonit vaikuttavat mielentilaan, uneen sekä motivaatioon liikkua. Kumpi sitten on tärkeämpi kalorit vai hormonit? Siihen vastaaminen ei ole yksiselitteistä, koska kalorit vaikuttavat hormonien toimintaan ja hormonit kaloreihin. Ajattelumaailma jossa vain kaloreilla on merkitystä, ajaa nopeasti tilanteeseen jossa hormonaalinen tasapaino järkkyy. Seurauksena hormonit käskevät elimistöä hidastamaan aineenvaihduntaa (sinun elintoimintoihin vaadittu energiamäärä laskee). Tämä myös laukaisee muut monimutkaiset varotoimenpiteet, kuten näläntunteen kasvun, himot korkeakalorisia ruoka-aineita kohtaan nousevat rajusti ja yleinen energiataso romahtaa, jotta et menisi urheilemaan ja kuluttamaan energiaa.

Otettaessa hormonien toiminta huomioon ruokavalion suunnittelussa saavutetaan ratkaisu, jonka aikana ei näläntunne tai ruokainehimot häiritse, energiatila on tasainen ja liikunnan suorituskyky on hyvä. Samaan aikaan saavutetaan huomaamattomasti kalorivaje, minkä seurauksena rasva palaa!

Jos sinua ihmetyttää, että miksi jauhan jostain hiton hormoneista niin paljon? Vastauksena voisin kysyä hyvän ja absurdin kysymyksen: kuinka monta kaloria on unessa tai stressissä? Eihän unta tai stressiä voi syödä? Niissä ei siis ole kaloreita! Mutta se on kiistattomasti totta, että näillä kahdella on vaikutusta kuinka paljon ja mitä syödään!! Ne aiheuttavat monella ylensyöntiä, roskaruokahimoa ja makeanhimoa. Univaje ja stressi eivät vaikuta syömiseen kaloreiden kautta, vaan negatiivisen hormonaalisen vaikutuksen kautta.

Työssäni haetaan aina ensisijaisesti hormonaalista tasapainoa ja sen myötä saavutetaan kalorillinen vaje, jolloin rasva lähtee palamaan. Painoa hallitaan syömällä, ei syömättä olemalla!! Otetaan käyttöön selvät ateriakokonaisuudet: aamiainen, lounas ja päivällinen, siihen päälle tarvittaessa 1-2 välipalaa tai neljäs ateria riippuen urheilun ynnä muun kulutuksen määrästä.

Järjestämme 27.9 klo 18 Naantalissa salillamme ilmaisen luennon, jossa käymme lävitse ravitsemusta ja kuinka sitä painoa hallitaan hormonaalisen tasapainon avulla ilman kidutus ja nälkäkuureja. Luennon toinen osuus on liikunnasta, kerromme miten painonhallinnassa tulisi liikkua ja kuinka fyysistä suorituskykyä saadaan parannettua ravitsemuksen sekä liikunnan avulla. Luennon lopuksi tiedossa on pienimuotoinen liikuntademokin. Ilmoittaudu luennolle ruokatauko(at)ruokatauko.fi -osoitteeseen ja tule kuuntelemaan! Paikkoja on rajoitetusti.

Salin osoite Prosessikatu 10, halli 1 Naantali.

ravintoluento

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

22 Shares